***** Sotilasväestö *****
Sotilasväestö oli luonteeltaan liikkuvaa, vaikkakin varuskuntia oli linnojen yhteydessä ns. linnaleireinä. Sotilasväestöstä on kuitenkin runsaasti tarkkaakin tietoa arkistoissa, joten jos esi-isistäsi löytyy rakuuna tai vaikkapa tavallinen sotilas, saatat löytää mielenkiintoista lisätietoa sotilasaineistosta.
Suomessa oli Ruotsin vallan aikana suuria määriä ruotsalaisia sotamiehiä ja ratsumiehiä sekä muualta Euroopasta värvättyjä palkkasotureita.
Kun tutkit sotilastietoja, muista pitää mielessä, että henkilöille saatettiin antaa sotaväessä uusi lisänimi tai sukunimi, jolla ei välttämättä ollut mitään tekemistä henkilön kanssa ja joka saattoi olla vaikkapa sama sukunimi, joka annettiin aina ruodun sotamiehelle. Sotilasnimi saattoi seurata henkilöä myös sotilasajan jälkeen, mutta näin ei välttämättä käynyt.
*****
Sotilasasiakirjat *****
Sotilastietoja sisältyy jo voudintileihin ja läänintileihin. Militaria I-III - filmeillä Kansallisarkistossa on valtavasti lisätietoa. Myös maakunta-arkistoilla ja joillakin yliopistoilla sekä Sota-arkistossa on vuoden 1809 jälkeisiä sotilasasiakirjojen tietoja.
Ylemmästä ja alemmasta upseeristosta sekä virkamiehistä on myös useita painettuja teoksia, joissa on yksityiskohtaisia henkilöluetteloita.
*****
Pääkatselmusluettelot *****
Määräajoin (3-4 vuoden välein) pidettiin alueelliset vuosikatselmukset, joissa tarkastettiin sotaväkeen kuuluvien mieskunto. Luetteloihin merkittiin henkilöittäin tarkat tiedot.
Pääkatselmus pidettiin komppanioittain. Katselmuksissa selvitettiin rykmentin vahvuus, vapautettiin vanhat ja muutoin kykenemättömät, hyväksyttiin ruotumiehet tai hylättiin heidät. Aseistus, vaatetus ja hevoset katsastettiin, selviteltiin harjoitustasoa, käsiteltiin valituksia ja palkkausasioita.
Pääkatselmuskirjoihin (‘rulliin’) merkittiin sarakkeittain seuraavat tiedot:
- rykmentin numero
- komppanian numero (rykmentissä oli yleensä 8 komppaniaa)
- ruodun tai ratsutilan nimi
- sota- tai ratsumiehen nimi, hänen ‘laatunsa’, syntymäpaikka, muutokset edellisen katsastuksen jälkeen (nimi sisälsi useimmiten vain etunimen ja sotilassukunimen, joskus myös patronyymin)
- ikä
- palvelusvuodet
- siviilisääty
- ratsumiehillä hevosen ikä, väri ja tuntomerkit
- edellisen katsastuksen huomautukset
- tämän katsastuksen huomautukset.
- Vuodesta 1779 lähtien lisättiin tietoihin myös miehen pituus sekä ratsuväessä ratsutilallisen nimi.
Sotilasnimi saattoi vaihtua kesken kaiken ja sillä ei välttämättä ollut mitään tekemistä varsinaisen siviilinimen kanssa (jos sellainen oli).
Ole siis erittäin huolellinen käyttäessäsi sotilasasiakirjoja. Samalla nimellä esiintyi monasti useita eri henkilöitä ja yhdellä henkilöllä saattoi olla jopa viisi eri sotilasnimeä eri aikoina!
*****
Värväysluettelot *****
Sotaväkeen värvättyjen tarkat henkilötiedot kirjattiin ylös värväysluetteloihin.
- Merkintäluettelot:
Merkintäluetteloissa on sotilasosastoja koskevia erilaisia huomautusasioita.
- Ansioluettelot:
Menestys sotakentillä palkittiin aina. Ansiot kirjattiin tarkkaan ylös. Sisältyvät sotilasasiakirjojen mikrofilmeihin.
- Sotaväen rangaistus- ja sairausluettelot:
Sotaväen kirjanpito oli tarkkaa myös tuomioiden ja sairauksien osalta. Täältäkin saattaa löytyä esi-isää koskevaa tietoa.
- Sotaväen palkkalistat:
Sotilaille maksetut palkat kirjattiin ylös henkilöittäin. Antaa paljon lisätietoa.
* Kaikki edellä mainitut sisältyvät sotilasasiakirjojen mikrofilmeihin. *
***** Kansalaissota *****
Kansalaissota eli vapaussota, joskus myös nimellä veljesssota, alkoi kehittyä kun kesällä 1917 alettiin valmistella yleistä kansannousua venäläisen sotaväen karkoittamiseksi. Lokakuussa 1917 työväki kuitenkin irrottautui tästä toiminnasta. Venäjällä marraskuussa tapahtuneen vallankumouksen jälkeen punakaartit hakeutuivat yhteistoimintaan venäläisten kanssa.
Itsenäisyysjulistuksesta huolimatta venäläiset sotajoukot eivät poistuneet maasta. Tammikuussa 1918 julistettiin valkoisten suojeluskunnat hallituksen joukoiksi ja 16.1.1918 ylipäälliköksi tuli Mannerheim perustaen esikunnan Vaasaan. Samaan aikaan tapahtui suojeluskuntalaisten ja punakaartilaisten välillä ensimmäiset yhteenotot Viipurissa ja venäläisen XLII armeijakunnan sotilaskomitea julisti sodan suojeluskuntaa vastaan. Tammikuun lopulla punakaartien komentaja Ali Aaltonen antoi toimintakäskyn ottaa valta kaikkialla Suomessa ja hajottaa suojeluskunnat. Aivan samaan aikaan riisuttiin Etelä-Pohjanmaalla venäläiset varuskunnat aseista ja hetkessä koko Etelä-Pohjanmaa oli valkoisten hallussa.
Helmikuun puoliväliin mennessä oli halki Suomen muodostunut rintamalinja. Helmikuun 25. saapuivat Saksassa koulutettavina olleet jääkärit Vaasaan. Viikkoa aiemmin oli hallitus julistanut vuoden 1878 asevelvollisuuslain voimassaolevaksi.
Helmikuun 21. ja maaliskuun 9. aloittivat punaiset yleishyökkäykset rintamalinjaa kohti, mutta epäonnistuen. Valkoisten yleishyökkäys alkoi 15. maaliskuuta ja Tampere valloitettiin 6. huhtikuuta.
Saksalainen divisioona nousi maihin Hangossa 3. huhtikuuta ja valtasi Helsingin 9 päivää myöhemmin. Yksi saksalaisosasto nousi maihin Loviisassa ja valloitti Lahden 20. huhtikuuta katkaisten punaisten yhteydet itäänpäin.
Viipurin valkoiset valloittivat 29. huhtikuuta. Toukokuun alussa käytiin Kymenlaaksossa ja Lahden seuduilla vielä saarrostustaisteluja, joissa loputkin punaiset riisuttiin aseista.
Sodan seurauksena menetettiin noin 24.000 ihmishenkeä sekä kaatuneina, teloitettuina että vankileireillä kuolleina.
Kansalaissodan johdosta tuomittujen punaisten osalta on Kansallisarkistossa Valtiorikosoikeuden ja Valtiorikosylioikeuden pöytäkirjat. Kaikista tuomituista on aakkoshakemisto, jonka perusteella pöytäkirjat löytyvät vaivattomasti.
***** Ruotujakolaitos *****
Kaarle XI:n vuonna 1682 käyttöönottama sotalaitosmuoto. Kukin maakunta teki kuninkaan kanssa sopimuksen siitä, miten monta sotamiestä maakunnan oli asetettava kustannuksellaan. Päällystö asui virkataloissaan joukko-osastojen ruotujen alueella. Miesmäärän hankkimiseksi talot ryhmiteltiin tavallisesti 2 manttaalin ruoduiksi, joista kunkin tuli hankkia yksi sotamies. Ruotusotamies sai asuttavakseen ruotutorpan sekä määräsuuruisen pelto- ja niittypalstan, rahapalkan ja luontoisetuja. Kruunu hankki aseet, muonituksen ja vaatetuksen. Ruotujen vastuulle jäi niiden huolto ja kuljetus. 1700-luvulta alkaen ruotuväkirykmentit saivat olla vajaamiehityksellä, jolloin puuttuvien miesten ja hevosten puolesta maksettiin vakanssiveroa. Ruotujen tehtävänä oli myös hankkia täydennysmiehet. Vuonna 1808 sotaväkeä oli 8199 jalkamiestä, 750 ratsumiestä ja 4050 täydennysmiestä.
Ruotujakolaitos hajotettiin veronmaksua vastaan Porvoon valtiopäivien anomuksesta vuonna 1810 ja lopetettiin vuonna 1867.
(" (c) teksti lainattu, Juuret-Fakta sukututkijan tieto-opas")
