Rippikirjojen pito on aloitettu joissain seurakunnissa jo 1600-luvun puolessavälissä. Vuoden 1686 kirkkolaki määräsi, että jokaisessa seurakunnassa oli pidettävä rippikirjaa. Kaikissa seurakunnissa lakia ei kuitenkaan heti noudatettu. Varhaisimmat rippikirjat ovat monesta seurakunnasta tuhoutuneet. Lisäksi säilyneet ovat usein tiedoiltaan puutteellisia. Vasta 1700-luvun puolivälissä on useissa seurakunnissa alettu pitää taydellisiä rippikirjoja, tosin joissain seurakunnissa kirjat ovat puutteelliset vielä 1800-luvun puolellakin.
Rippikirjoja luettaessa tulee pitää mielessä, että niitä ei kirjoitettu tulevia sukututkijoita varten. Niiden pääasiallinen tehtävä oli kirjata ihmisten ehtoollisella käynnit sekä kristinuskon pääkohtien tunteminen. Siitä huolimatta nämä kirjat ovat sukututkimuksen kannalta erittäin tärkeitä, sillä niihin on merkitty seurakunnan eri kylien talojen asukkaat perheittäin.
Osassa seurakunnista pidettiin erillistä lastenkirjaa lapsista, jotka eivät olleet vielä päässeet ripille. Heidät siirrettiin rippikirjaan konformaation jälkeen. Lastenkirjassa on yleensä vanhemmista vain nimet, joten vanhempien tiedot tulee tarkistaa varsinaisesta rippikirjasta. Lapsista löytyy syntymäajat sekä tieto konfirmoinnista (Adm) sekä mahdollisesti rippikirjan sivusta, jolle lapsi siirtyy. Joidenkin lastenkirjojen sivunumerot ovat yhtenevät samaan aikaan käyetyt rippikirjan kanssa, joten sama talo löytyy samalta sivulta sekä rippi- että lastenkirjassa. Läheskään aina näin ei kuitenkaan ole.
Rippikirjaan on yleensä yhdelle aukeamalle koottu yhden talon tiedot, tosin vanhemmissa rippikirjoissa saattaa yhdellä aukeamalla olla kahden tai jopa kolmen eri talon tiedot. Talon tietoja on saatettu jatkaa myös seuraavalle sivulle, sillä rippikirjaa usein täytettiin viiden tai kymmenen vuoden jaksoissa. Joissain seurakunnissa on jopa kahdenkymmenen vuoden ajalta tietoja samassa kirjassa. Joissain tapauksissa rippikirjan perään on aloitettu uusi rippikirjajakso (ny omgång), joten yhden kirjan kansissa saattaa olla kaksi tai kolme rippikirjaa. Kannattaakin katsoa rippikirjaa kokonaisuutena, ennen kuin alkaa siitä tietoja etsimään.
Varhaisemmissa rippikirjoissa kylät lueteltiin yleensä kinkeri- taikka sijaintijärjestyksessä, uudemmissa ne on monesti aakkosjärjestyksessä. Vanhimmista rippikirjoista puuttuu myös usein sivunumerot, tämänkin takia on hyvä tutustua ensin koko rippikirjaan vaikka hakemiston avulla. Jos kirjassa on valmiiksi hakemisto, se sijaitsee joko kirjan alussa tai lopussa. Jos kirjassa itsessään ei ole hakemistoa, kannattaa tutkia löytyykö sellainen jonkun sukututkijan tai sukututkimusseuran tekemänä, joko painettuna taikka netissä. Tämä tulee nopeuttamaan tutkimusta huomattavasti kun taloon muualta tulleiden puolisoiden kotitalojen etsiminen alkaa.
Aukeamalla on ensin vasemmassa yläreunassa talon nimi. Joissain rippikirjoissa näkyy myös kylän tai kinkeripiirin nimi aivan sivun yläreunassa. Tämä saattaa olla joko joka sivulla taikka sitten aina kylän talojen alkaessa. Talon nimen alla on yleensä talon isäntä, sen jälkeen isännän vaimo ja heidän lapsensa. Jos isännän vanhemmat ovat vielä elossa, heidät saattaa löytää isäntäparin ja heidän lastensa välistä. Kannattaa kuitenkin suhtautua isä- ja äiti-merkintöihin varauksella, sillä ne saattavat tarkoittaa, että kysessä on talon emännän vanhemmat! Samaten jos talon isännän sisarukset asuvat vielä samassa talossa, he saattavat löytyä vanhempiensa alta poika- ja tytär-merkinnöillä. Isäntäparin lastenlapset on monesti eroteltu pojanpojiksi ja -tyttäriksi taikka vävynpojiksi ja -tyttäriksi, etteivä he mene sekaisin isäntäparin lasten kanssa. Tosin isäntäparin lapset on pyritty siirtämään sivun alaosaan perheineen, jos siihen on tilaa.
Perheenjäsenten jälkeen sivulla on lueteltu talon palkolliset sekä mahdollisesti talossa asuneet käsityöläiset tai sotilaat. Koska rippikirjaa on täytetty vuosien saatossa, monesti nämä palkolliset löytyvät perheen lasten joukosta, kun lapsia on lisätty palkollisten perään. On hyvä kirjata ylös kaikki sivulla löytyneet henkilöt sekä tarkistaa syntyneiden luettelosta heidän vanhempansa, jotta ei tule liittäneeksi piikoja ja renkejä perheeseen lapsina.
Henkilön nimen viereen vasemmalle sivulle on kirjattu hänen kristinuskon tuntemuksensa sekä lukutaitonsa. Aukeaman oikealla sivulla puolestaan ovat henkilön ehtoollisella käynnit (nattvardsgång). Näitä kannattaa tarkkailla paljon muuttaneillä henkilöillä (varsinkin piioilla ja rengeillä), sillä niiden avulla pystyy varmistamaan muuttoja, jos kirjassa ei ole syntymäaikoja taikka muuttomerkintöjä. Kun henkilö A:n ehtoollismerkinnät loppuvat talossa B vuonna 1755 ja henkilön C ehtoollismerkinnät alkavat talossa D jo vuonna 1753, ei kyseessä voi olla sama henkilö.
Monesti näitä muuttomerkintojä ja muita merkintöjä (anmärkningar) kuitenkin löytää vanhoissakin rippikirjoissa. Henkilön vieressä lukee esimerkiksi "hos Leicko" (Leikon luona), "i Leicko" (Leikolla) tai "från Leicko" (Leikolta). Uudemmissa rippikirjoissa käytetään talon nimen sijaan sivunumeroa "1843 till pag 122", "1843 från pag 122" tai "1843/122". Muutoille on näissä uudemmissa kirjoissa myös omat sarakkeet. Nämä saattavat olla joko latinankielisillä otsakkeilla (Acces ja Abit) taikka ruotsiksi (Kommer ifrån ja Afgått). Viimeistään 1880-luvulta lähtien suomenkielisten seurakuntien rippikirjat ovat suomenkieliset.
Jos kirjasta löytyy sarakkeet syntymä- ja kuolinajoille, ne on vanhemmissa kirjoissa usein latinalaisilla otsikoilla; Natus ja Obiit. Uudemmissa kirjoissa syntymäaika löytyy otsikon Födelse alta. Kuolonaika on merkattu, kirjassa saattaa olla tarkat päivämäärät, tai vain vuosiluvut. Tarkat päivämäärät kannattaa kuitenkin aina tarkistaa historiakirjoista.
Ajan myötä rippikirjoihin liitettiin uusia sarakkeita, kuten syntymäpaikka, äidinkieli, vihkiaika, muistutukset, jne.
Rippikirjan sarakkeet
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti